Tekstit

Ensimmäiset Kavaletit!

Kuva
 Talutan hieman valppaana mukanani tulevaa ruunivoikkoa sukkulaa kohti maneesia. Tänään edessämme olisi ihan ensimmäiset kavaletit ja pikkuesteet. Voin sanoa olevani innoissani, vaikka urani hyppääjänä on alkanut aivan alusta kuukausi sitten käyneen onnettomuuden takia, jonka seurauksena jouduin luopumaan rakkaasta Koksusta. Siirryin aika nopeasti Väiskiin, olin katsellut ja seurannut sitä jo pitkään ennen kuin se edes tuli myyntiin. Ja nyt tuo kaunis tekki ori seurasi minua kuuliaisena. Mitä nyt muutama puska aiheutti lumen takia pientä puhinaa. Credelloilla oli päällä täysi lumimyrsky, mutta onneksi maneesiin pääsee aina. Avaan hieman raskaan maneesin oven, kylmä sää ei todella helpottanut sitä hommaa. Vastassani on rakas valmentajani Ethan, joka on saanut jo puomeja ja kavaletin maneesin keskelle. Tehtävä näytti kivan haastavalta, mutta vaativuustaso ei kuitenkaan noussut liian korkeaksi. Ja se on hyvä. Hyvä fiilis on se mitä kaipaan juuri nyt eniten. Nousen enkkuviltin päälle istum

Tarina kotitarjoukseen + itse kotitarjous.

 Tarjous hevosesta Korpin Hopeatoffee. Tiedättehän sen, miten kaikella tuntuu olevan se ainainen tarkoitus? Niin oli selkeästi tässäkin. Hopeatoffee, hopsu, hopea.. Monta nimeä ja kotia läpikäynyt nuori tamma.  Hankalan luonteensa takia kukaan ei halunnut sitoutua. Ihmiset luulivat voivansa "parantaa" tämän kansallisaarteen. Keinot olivat kyseenalaisia. Kukaan ei halunnut ymmärtää tuota kaikkea, mikä on kaiken takana. Nuori tamma ei ollut ehkä ikinä se helpoin, mutta hankalan luonteen ja huonon käsittelyn takia se ei ole ainakaan helpottunut ja luonne tuntuu olevan nyt aina vähän mutrulla. Edellinen omistaja oli 46-vuotias ravimies, joka yritti nuoresta tammasta ravuria. Pian kuitenkin tammalle meni miehen väkivaltainen käsittely tunteisiin ja sille niin sanotusti sille riitti. Se sanoi asiasta kunnolla ja ylettyi potkaisemaankin. Ja siitäkös tuo ukko suivaantui; huusi ja rähjäsi. Soitti teurasauton hakemaan. Teuraan omistaja kuitenkin kertoi tästä ystävälleen. Ja pian jo yle

Lucas yllättää!

Kuva
Astelen kohti tallipihaa. Suuriksi jääneet kenkäni eivät meinaa istua ja valuvat jalastani. En ole vielä saanut voimaa lähteä tallia pidemmälle, joten minun oli pärjättävä niillä. Kiertelen ja kaartelen pitkin isoa tallipihaa. Yhä useampi korvapari tulee portille pällistelemään minua, mutta olin matkalla johonkin ihan tiettyyn paikkaan; Tien viereiselle ponipihatolle. Tai, no. Ponien lisäksi siellä asuu Lucas. Meidän murheenkryyni ja paikoitellen päänvaivakin. Kokemusta credellojen porukalla on jos erilaisestakin rescue-hevosesta. Lucasin kokema trauma on aika kireään pinttynyt, mutta edistyy pienin askelin. Suurin edistys askel on kuitenkin ollut Juku. Juku on meidän pienisuuri shetlanninponi, joka tuntuu olevan tunkemassa aina syliin. Tai vaihtoehtoisesti taskuun; tarkastaakseen namitilanteen. Lucas on ystävystynyt Jukun kanssa ihan huikean hyvin ja saanut paljon itseluottamusta hankaliinkin tilanteisiin. Toki emme odota Lucasin parantuvan hetkessä, mutta edistys on ollut viimeisen k