Lucas yllättää!

Astelen kohti tallipihaa. Suuriksi jääneet kenkäni eivät meinaa istua ja valuvat jalastani. En ole vielä saanut voimaa lähteä tallia pidemmälle, joten minun oli pärjättävä niillä.

Kiertelen ja kaartelen pitkin isoa tallipihaa. Yhä useampi korvapari tulee portille pällistelemään minua, mutta olin matkalla johonkin ihan tiettyyn paikkaan; Tien viereiselle ponipihatolle. Tai, no.

Ponien lisäksi siellä asuu Lucas. Meidän murheenkryyni ja paikoitellen päänvaivakin. Kokemusta credellojen porukalla on jos erilaisestakin rescue-hevosesta. Lucasin kokema trauma on aika kireään pinttynyt, mutta edistyy pienin askelin. Suurin edistys askel on kuitenkin ollut Juku.

Juku on meidän pienisuuri shetlanninponi, joka tuntuu olevan tunkemassa aina syliin. Tai vaihtoehtoisesti taskuun; tarkastaakseen namitilanteen. Lucas on ystävystynyt Jukun kanssa ihan huikean hyvin ja saanut paljon itseluottamusta hankaliinkin tilanteisiin. Toki emme odota Lucasin parantuvan hetkessä, mutta edistys on ollut viimeisen kuukauden aikana huima.

Vihdoin pääsen portille ja astun sisään. Lauma shetlanninponeja on tunkemassa syliin samalla, kun Lucas ja Juku hengailevat vähän peremmällä heinää mutustellen.

Lähestyn kaksikkoa rauhassa; Lucas nostaa päänsä heinäkasalta, mutta hetken jälkeen rauhoittuu takaisin syömisen pariin. Jään hieman etäälle katselemaan noita. Muu ponilauma marssi määrätietoisesti pihattoon todettuaan, että en tullut tuomaan ruokaa.

Tein muutamat läsnäolo harjoitukset; taitoni olivat vielä vähän alkeelliset, mutta nyt tilanne oli hyvä. Yleensä Lucas on niistä vain hieman nuokkunut, mutta nyt todellakin hieman yllätyin.

Lucas käveli Juku perässään luokseni, täysin rentona! Jatkoimme hetken aikaa, kunnes tunne valtasi minut; rapsuta Lucasia! Noh, rauhallisesti lähestyin Lucasia ja jäin siihen viistosti kohti lapaa. Nostin käteni ryntäille ja aloin rapsuttaa.

Ja voi mikä reaktio siitä tulikin! Lucas ensimmäistä kertaa ikinä lähti rapsutuksesta venyttämään kaulaansa ja pian huuli seurasi perässä. Tiedättehän, se mitä hevoset tekevät, kun joku asia tuntuu erityisen hyvältä. Sehän oli minulle oikeastaan ihan arkipäivää, mutta ei Lucasin kanssa.

Aiemmat yritykset (rennossa mielentilassa toki!) ovat olleet hevoselle vielä liikaa, joten ne on jätetty tekemättä. Mutta selkeästi jotain olen tehnyt oikein.

Rapsuttelimme hetken, kunnes Lucas lempeästi kertoi poistumalla, että tämä riitti. Hymyilin kuin aurinko. Nämä asiat saavat mieleen ne hyvät hetket tässä lajissa ja olo helpottuu.